Kevätjuhlapuhe noin suunnilleen ja hyvää kesää!

Kevätjuhlasta on aikaa jo kaksi viikkoa ja loma on alkanut. Tässä vielä rehtorin kevätjuhlapuhe noin suunnilleen sellaisena, kuin se kuultiin. Puhe on aina ihan eri tilanne ja jotain jää sanomatta, mitä alunperin on suunnitellut ja sanoo jotain, mikä on sanottava juuri siinä tilanteessa. Ja luettuna ei kuule äänenpainoja tai tunnetta, mutta kertokoon tämä puhe jotain siitä, missä fiiliksissä kevätjuhlaa vietettiin. Sen voin sanoa, että tässä kevätjuhlassa saimme nauttia jälleen kerran upeista ja oppilaiden näköisistä musaesityksistä. Aivan upea Emmin ja Siljan laulu ja mahtava potpuri, joka vedettiin perussoinnulla ja äänessä oli koko ysiluokan musaryhmä. Ja ysiluokkalaisen puhe, jonka piti Silja Töyrylä, oli ihan mahtava. Hyvää huumoria ja oivaltavia juttuja. Kiitos niistä kymmenestä vinkistä, jotka annoitte näin jälkikäteen. Siitä löytyi juju myös rehtorin puheen alkuun. :) Keulimisesta olin ajatellut puhua joka tapauksessa, mutta nyt se löysi oman paikkansa osana juhlan kokonaisuutta.
Kiitos jokaiselle hienosta juhlasta ja nauttikaa kesästä. T. Saija

Hyvät riihisläiset, oppilaat, vanhemmat, henkilökunta, kutsuvieraat,

Tänään saat aloittaa tämän juhlan miettimällä ihmisiä ympärilläsi.

Me jokainen ollaan erilaisia. Koulun projektiviikolla tehty upea video erilaisuudesta kertoi siitä, hienosti. Ja meitä erilaisia ihmisiä, jokaista tarvitaan. Koulussa, kotona, missä ikinä kuljemmekin. Me jokainen voimme olla vastaus jollekin toiselle ihmiselle.

Aina kun kerron jonkun ominaisuuden, palauta mieleesi joku henkilö omassa lähipiirissäsi, perheessäsi, kavereissasi, omassa luokassasi tai täällä koulussa muuten, joka on sinulle vastaus kysymykseen. Opettaja, ystävä, äiti isä, kaveri, kuka vaan.

Kuka on se, joka jaksaa kuunnella, jolla on aina aikaa?

Kuka on sellainen, joka saa sinut tekemään hulluja juttuja turhia miettimättä?

Kuka uskaltaa sanoa sinulle vastaan?

Kuka pitää huolen siitä, että kaikki viimeisetkin yksityiskohdat on viimeiseen asti hiottu?

Kuka haastaa ja potkii liikkeelle?

Kuka on se, jonka jutut naurattavat aina?

Kuka on sinulle se järjen ääni, jota kannattaa kuunnella?

Kuka on se olkapää, johon nojata?

Kuka muistuttaa, että palauta tehtävät ajoissa?

Kuka on se, joka auttaa kun olet pulassa?

Kuka tuo sinulle pussillisen karkkia, koska olet sen tarpeessa?

Ja jollekin voi olla niin, että yksi ja sama ihminen täyttää kaikki nuo ominaisuudet, on vastaus jokaiseen kysymykseen.

Näin on myös koulussa. Me voimme olla oikeita vastauksia toisillemme. Juuri siksi, että me olemme erilaisia, juuri siksi me olemme tällainen koulu! Erilaiset opettajat, oppilaat, henkilökunta, omine tapoineen ja juttuineen. Onneksi on niin!

Tänään haluan kiittää jokaista teitä erilaista riihisläistä. Kiitos, että olet juuri se, joka olet, itsellesi ja toisille. Ja toivon, että olet itse vastaus lähelläsi olevan kysymyksiin ja toisaalta löydät itsellesi ne ihmiset, jotka kulloinkin tarvitset.

Ja sitten erityiskiitoksia:

-          kiitos vanhempainyhdistys ja Riikka. Riikalle viikon teko muki siitä työstä, jota olet tehnyt vuosien ajan oppilaskunnassa ja vanhempainyhdistyksessä.

-          kiitos opettajat, jotka olette pitäneet lankoja käsissä, auttaneet, etsineet ratkaisuja, välillä taistelleet

-          kiitos oppilaat, jotka haastatte ja teette koulusta koulun

-          

-          Mäntsälän alakoulut

Tänään peruskoulunsa päättävät myös Riihiksessä koulun alusta asti ollut matemaattisten aineiden opettaja Tuula Santavuori ja koulunkäyntiavustajana Riihiksessä jo yli kymmenen vuotta töitä tehnyt oltermannimme Carola. Me emme anna teille päättötodistusta, vaikka työtodistuksen lupaan teille vielä kirjoittaa. Mutta annetaan me juhlavieraat Carolalle ja Tuulalle isot isot aplodit. Hyvää matkaa! Toteuttakaa unelmia, nauttikaa rauhasta, niin kauan kuin sitä riittää, ennen kuin kalenteri täyttyy.

Luovan hulluuden stipendin saa henkilö, joka on alusta asti ollut oma itsensä. Uskaltanut olla erilainen. Henkilö, joka on käsittämättömän taitava siinä mitä tekee. Hän muuntautuu itse uskomattomasti. Ja saa loihdittua myös muista edustuskelpoisia. Sinulla lahjasi ovat taiteessa, kauneudessa ja rohkeudessa. Minä sain istua hetken tässä joku viikko sitten sinun asiakkaanasi. Oli käsittämätöntä, miten katsoit toista ihmistä työtä tehdessäsi, lempeästi, uteliaasti, kunnioittaen. Tuli sellainen olo, kuin katsoisit taideteosta. Olet näin amatöörin silmin ihan ammattilaisen tasoinen meikkaaja ja maskeeraaja. Hänen muuntautumistaan olemme koko koulu päässeet seuraamaan erilaisina teemapäivinä. Kiitos rohkeudestasi. Ja onnea matkaan valitsemallasi tiellä, olen sinusta ihan älyttömän ylpeä. Rehtorin luovan hulluuden stipendin saa  Illuminatrix, eli Vertti Vesala 9F.

Vuoden yhteistyökumppani, Mäntsälän seurakunta:

-          toimintapäivät Ahvenlammella

-          tukioppilaskoulutus

-          Camera Obscura-työpajat

-          Hubu-tunnit

-          Koulukirkot ja ysimessu

-          päivänavaukset

Ilman teitä moni näistä ei olisi ollut mitenkään mahdollista. Kiitos yhteistyöstä!

Hyvät ysiluokkalaiset,

Tuohon Siljan puheen listaan voisi lisätä vielä yhdennentoista kohdan (ysiluokkalaisen puhe kevätjuhlassa):

Älä keuli!

Tänä keväänä on riihiksessä on keulittu! Ihan konkreettisesti mopolla ja enemmän kuvainnollisesti.

Rikottu rajoja.

Joulukuussa  ehdotin projektiviikkoa, jonka oppilaat itse kokonaan suunnittelisivat.

Minä ajattelin projektiviikon alkaessa, että mun mopo keuli joulukuussa, kun ehdotin tätä projektiviikkoa. Ja Keskiviikkona aamulla, kun homma oli alkamassa, pelkäsin, että tästä seuraa pelkkää kaaosta. Ja kohta minun täytyy puhaltaa peli poikki ja kuuluttaa, että tää loppuu nyt. Ei jatketa, koska tää ei vaan suju. Niitä järjen ääniä kuului matkalla, mutta myös niitä, jotka sanoivat, että eiku nyt vaan mennään ja kokeilaan.

Kertaakaan aikaisemmin Riihiksen historiassa ei ole tehty teemaviikkoa niin, että koko koulu, kaikki oppilaat ovat täysin itse suunnitelleet itselleen projektin.

Aina ei eka yrittämällä nouse. Välillä meno lässähtää, kun ei kaasua ei ole riittävästi

Niin usein sanotaan, että aina päämäärä ei ole tärkeä, vaan se matka, jonka kuljemme. Koulussa helposti tuijotetaan vain lopputulosta, joka usein on se numero kokeessa.

Uusi opetussuunnitelma, joka ei vielä tule voimaan, mutta jonka kaikuja tuo projektiviikko jo oli, korostaa entistä enemmän sitä, että olennaista on matka, ei vain lopputulos. Ja myös tuota matkaa ja sen suuntaa tulisi jatkuvasti yhdessä arvioida.

Siinä voi olla viisaus. Jos mietit matkalle lähtemistä. Haluaisitko, että joku valitsee sinun puolestasi matkakohteen? Tai sen, keiden kanssa lähdet matkalle? Kun on itse päässyt vaikuttamaan siihen, minkä kulkuneuvon valitsee tai missä majoittuu tai kenen kanssa. Minä sanoisin, että ehkä lopputuloskin on toisenlainen, kun siihen matkaan kiinnitetään enemmän huomiota. Aina ei tietysti voi valita. Joskus on todettava, että täällä olen, tänne olen ajautunut tai joutunut. Ja jollain keinoilla täältä pitää päästä pois.

Tänään haluan sanoa sinulle:

Älä pelkää lähteä liikkeelle. Teet sen sitten hitaasti ja tarkasti tai rajusti keulien.

Ja vakavasti puhuen:

Jos olet mokannut, myönnä virheesi reilusti ja ota siitä oppia.

Älä pelkää puolustaa kaveria, jos sydämessäsi tiedät, että se, mitä jotkut tekee on väärin.

Kun löydät sen, mitä haluat tehdä, ei numeroilla ole mitään merkitystä.

Keulimisessa mennään joskus niin pitkälle, että siitä ei hyvää seuraa. Raja voi olla hiuksenhieno. Mieti, kuka on silloin sinulle se, jonka tuossa tilanteessa tarvitset. Ja silloin on varauduttava siihen, että voi jäädä kiinni, homma voi mennä pieleen, seuraukset on kannettava ja jossain vaiheessa voi olla, että joutuu tekemisiin virkavallan kanssa.

Mutta silti, välillä on tärkeää, että uskaltaa ottaa riskin. Pidä huoli silloin, että ympärilläsi on ihmisiä, jotka ovat sinulle vastauksia niihin kysymyksiin, joita kysyt. Jotka tarvittaessa tönivät eteenpäin ja sanovat, että hei nyt vaan meet ja teet. Tai toisaalta joskus sanovat, että pysähdy ja mieti hetki. Uskaltakaa olla toisillenne vastauksia kysymyksiin.

Kiusaaminen. Monesti mietin, että kiusaamisessa on kyse tavallaan keulimisesta, siitä, että joku menee vähän yli. Siinä ajattelen, että mikään koulu ei voi väittää, ettei heidän koulussaan kiusata.  Aivan varmasti kiusataan. Aikuiset voi puuttua, mutta ajattelen, että suurimman työn voivat tehdä oppilaat. Sanoa kaverille silloin, kun kaverilla menee yli. Jos meillä yhteisönä on tahtoa ja ryhmänä halua tehdä tällä stoppi, niin se on mahdollista.

Teille näiden nuorten läheiset,

Älkää liikaa pelätkö ja huolehtiko. Joskus mopon pitää keulia, jotta nuori löytää oman paikkansa, tuntee, että siivet kantaa. Siitä nuoruudessa on kyse. Mutta silloin, kun homma menee yli ja otetaan iskua, niin laittakaa laastari ja silittäkää. Sitä tarvitaan. Virheistä on tarkoituskin nuorena oppia ja päästä eteenpäin. Siksi lohdutus ja tuki on tarpeen.

Hyvää matkaa, keuli sopivasti ja löydä oma reittisi!

Noustaan laulamaan suvivirsi!