Seiskaluokkien historian tunnilla on käsitelty vuoden alkajaisiksi Suomen koululaitoksen syntyä ja kansakoulu-uudistusta ja puhuttu siitä, miksi koulua käydään. Kotitehtäväksi tuli haastatella esimerkiksi isovanhempaa ja ottaa selvää, millaista koulunkäynti oli "ennen vanhaan".
7F:n Camilla haastatteli koulumuistoista mummoaan, joka on nyt 67-vuotias. Tässä haastattelu kokonaisuudessaan:
Minä vuosina kävit koulua?
Vuosina 1957-1965
Missä kävit koulua?
Jokelan kansakoulussa
Oliko koulumatkasi pitkä? Millä kuljit matkasi?
Matkaa oli vain 400m. Kävellen joka päivä.
Mitä oppiaineita sinulle opetettiin?
Laskentoa (matematiikka, kuvio- ja mittausoppi sisältyi siihen), lukemista ja kaunokirjoitusta (äidinkieltä), yhteiskuntaoppia, uskontoa, historiaa, liikuntaa, laulamista (laulukokeineen päivineen), maantieteitä, kielioppia, luonnontieteitä, kuvaamataitoa, käsityötä, terveystietoa ja kotitaloutta.
Millaisia opettajasi olivat?
Opettajia oli paljon. Vaihtuivat melkein joka vuosi. Kenestäkään muusta ei huonoja muistoja paitsi rouva (mummoni ei puhunut opettajasta nimellä rouva, mutta hän ei muistanut enää opettajattaren etunimeä) Hämeenanttilasta, joka ei ollut (kauniisti sanottuna) yhtä ystävällinen, kuin muut.
Saitko koulussa lämpimän ruoan? Millaista se oli?
Koulussa sai joka päivä ruuan. Se oli hyvää. Joskus saattoi olla puuroa, joskus jotain toisenlaista. Kotitaloustunneilla oppilaat pääsivät keittiöön auttamaan ruuan valmistuksessa (perunoiden kuorimisessa yms.)
Miten teidän täytyi pukeutua?
Pukeutumiskoodia ei ollut. Ajat olivat köyhät, joten oppilailta ei vaadittu edes siistiä ulkoasua.
Millaisia välituntinne olivat?
Ne olivat melko mukavia. Kestivät yleensä 15 minuuttia.
Saitteko paljon kotitehtäviä?
Joka päivä tuli jonkin verran. Osa oli vaikeampia, toiset helpompia. Perheen monien lapsien takia kotiaskareita oli paljon ja siitä syystä läksyt jäivät hieman huonommalle tolalle.
Miten koulussanne pidettiin kuria yllä?
Rangaistuksena oli joutuminen nurkkaan seisomaan tai arestiin jääminen (jälki-istunto). Ruumiillisia rangaistuksia en muista käytettäneen. Ainakaan en itse saanut koskaan kepillä sormille.
Järjestettiinkö koulussanne luokkaretkiä?
Kyllä. En muista useimpien kohteiden nimiä mutta mieleen muistui vierailu Raaseporiin sekä Oululaisen leipomoon.
Pidettiinkö koulussanne juhlia?
Joka vuosi pidettiin joulu- ja kevätjuhla. Joulu- ja kevätjuhlien yhteydessä jaettiin myös todistukset.
Matilda 7F:ltä haastatteli myös mummoaan:
Mummoni muistot kouluajoilta 1952 =>
Haastateltavana on minun Salossa asuva mummoni. Hän on syntynyt 29. päivä maaliskuuta vuonna 1945.
Mummo aloitti koulun 7-vuotiaana Turussa vuonna 1952. He asuivat silloin kaupungissa, joten koulu oli vain parin korttelin päästä kotoa. Silloin ei ollut vielä ala-astetta, vaan käytiin kansakoulua. Mummon perhe oli aika köyhä. Vaikka itse koulussa käynti ei maksanut, joutui mummon perhe säästämään ja raatamaan sen eteen, että hän pääsi kouluun. Kaikki koulukirjoista koepapereihin piti ostaa itse. Kansakoulua käytiin viisi vuotta.
Oppikoulu 5. luokalta (v. 1956) eteenpäin
Oppikouluun piti hakea ja oppilaat valittiin pääsykokeilla. Mummo pääsi sisään kouluun. Oppikoulu jakautui kahteen osaan: keskikouluun ja lukioon. Lukioon ei tarvinnut hakea uudestaan, sillä se kuului oppikouluun. Oppikouluun mummolla oli matkaa noin kaksi kilometriä. Hän kulki sinne jalan. Hänellä oli paljon ystäviä. Jotkut luokkalaiset olivat suoraan samasta talosta. Myös hänen sisarensa kävivät samaa koulua. Oppikoulu kesti kahdeksan vuotta. Sen jälkeen pystyi jatkamaan opintoja ja hakemaan yliopistoon.
Oppiaineet oppikoulussa (nyk. yläkoulussa) olivat:
* ruotsin kieli
* englannin kieli
* matematiikka jakautui algebraan ja geometriaan
* luonnontiede
* liikunta (tyttöjen opettaja piti myös terveystiedon tunteja)
* kuvaamataide
* musiikki
* kotitalous
* käsityö
Lukiossa lisäksi:
* fysiikka,
* kemia
* saksan kieli
Elämää oppikoulussa
Oppikoulussa opettajia kuului arvostaa eikä tullut kuuloonkaan nimitellä opettajaa etunimellä. Heidän sukunimiensä edessä käytettiin arvonimiä kuten professori tai tohtori. Oppilailla oli kuitenkin omat lempinimensä opettajille, joita he käyttivät ilman, että opettajat kuulivat ne. Mummo oli luonteeltaan hieman itsepäinen: jos jokin oli väärin, hän myös ilmaisi sen. Rangaistuksena käytettiin jälki-istuntoa eli "jälkkäriä". Riippui opettajasta käyttikö hän kurinpitokeinona fyysistä rangaistusta. Kun puhutteli opettajaa, piti nousta seisomaan.
Jokainen päivä aloitettiin aamuhartauksella koulun juhlasalissa. Siellä laulettiin virsiä ja luettiin uskonnollisia tekstejä. Aamuhartaukseen oli pakko tulla, eikä sitä saanut jättää missään tapauksessa väliin. Joskus aamuhartaudet olivat niin rankkoja, että oli ihan tavallista, jos joku pyörtyi kesken kaiken.
Ennen kuin kouluun tuli ruokala, piti eväät tuoda kotoa. Kun kouluun viimein tuli ruokala, piti ruoka kuitenkin maksaa itse. Ruoka- ja välitunneilla mummoni jutteli kavereidensa kanssa. Välitunnit vietettiin aina ulkona. Jos valvova opettaja löysi oppilaan sisältä välitunnilla, sai oppilas jälki-istuntoa. Vaikka mummoni oli tunnollinen ja hyvä oppilas, jäi hänkin kerran kiinni ollessaan välitunnilla piileskelemässä kavereidensa kanssa vessassa.
Oppikoulussa ei käytetty koulupukuja, vaan ihan normaaleja siistejä vaatteita. Tytöillä oli yleensä hame, sukat sekä takki. Varakkaimmilla oli yleensä joka kevät uusi takki, jota kaikki muut koulun tytöt ihailivat ja hämmästelivät. Kerran mummo keräsi itse rahat kasaan uuteen takkiin. Se oli todella erikoista mummolle, sillä yleensä hänen äitinsä parsi tai paikkasi vanhat vaatteet uuteen käyttöön mummolle ja hänen sisaruksilleen.
Isoin odotuksen kohde oli viidennen luokan luokkaretki, johon kerättiin pitkään rahaa. Mummon luokka kävi Ahvenanmaalla, joka tuntui silloin ihan ulkomaalta.
Koulun juhlia olivat kevät- ja joulujuhlat. Niissä esitettiin mm. Topeliuksen näytelmiä, joihin harjoiteltiin pitkin syksyä. Lukiossa juhlat olivat nuorten bileitä, joissa ryhmä poikia, jotka kutsuivat itseään "bändiksi", soitti.
Mummo suoritti koulun tunnollisesti ja valittamatta, sillä hän tiesi, kuinka paljon hänen vanhempansa raatoivat ja kuinka paljosta luopuivat sen eteen. Mummo kertoi, että jo kansakoulussa kirjoittaessaan esseetä siitä, mikä hän tahtoisi olla isona, tiesi hän haluavansa opettajaksi. Hän myös kärsi melusta tunneilla ja päätti, että sitten kun hänestä tulisi opettaja, pitäisi hän huolen siitä, että kaikilla olisi mahdollista opiskella hiljaisessa luokassa. Ja niin hän tekikin. Hänestä tuli arvostettu ja hyvä opettaja.
Teksti: Suvi Sirén, Camilla Tolvanen (7F) ja Matilda Mykrä (7F)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti