sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Puhe Riihenmäen koulun kevätjuhlassa


Hyvä juhlaväki, 9. luokkalaiset koulunsa päättävät, 7. ja 8. luokkalaiset, huoltajat, nykyiset ja entiset opettajat, koko Riihenmäen väki.
Tänään erityisesti haluan tervehtiä sinua Lasse, Riihenmäen koulun ensimmäinen rehtori. Sinun ansioistasi minä olen tässä. Sinä uskoit minuun ja siksi minä uskallan. Ja uskalsin sanoa kyllä!

Wilma pilasi elämäni. Tätä on saanut lukea tänä keväänä Facebookista. Voi olla, että meidänkin opettajien merkinnöistä joku on päätynyt tuolle sivustolle, mutta silti minusta tuntuu, että meillä suhtautuminen Wilmaan ei ole ihan tuota.

Tänä vuonna tässä koulussa Wilmaan on annettu yhteensä 40 400 hymymerkintää. Ja 10000 huutomerkkiä, joka kertoo esim. läksyjen tekemättömyydestä tai tunnin häirinnästä. Minusta tuo suhde näyttää aika hyvältä. Ja on hyvä, että molempia palautteita tulee.

Jonkun opettajan Facebook-sivuilla oli päivitys, että Wilma ei pilannut elämääni:
"Työjärjestys maanantaina
Päivän työjärjestys on tyhjä."

Kesän ajaksi saamme unohtaa Wilman ja toivottavasti syksylläkään Wilma ei elämäämme pilaa, vaan on oikea yhteistyön kanava niin oppilaille, opettajille, kuin teille huoltajille.

Mutta hymyjä jaan kuitenkin vielä ennen lomaa:

Tänä vuonna hymypatsaan saavat: Hilla Mäkinen 8b ja Oskari Laamanen 8d.

Wilman avulla olemme keränneet myös teiltä vanhemmilta ja oppilailta palautetta, joka sekin antaa aihetta hymyyn. Ei sen takia, että siellä olisi pelkkää positiivista palautetta, vaikka sitäkin on paljon. Mutta erityisesti sen takia, että kehittämisehdotukset osuvat meillä opettajilla, oppilailla ja huoltajilla aika yksiin. Noita palautteita haluan vielä lukea ajan kanssa ja syksyllä oikeasti yhdessä miettiä, miten vielä voisimme kehittää paremmaksi.

Tänä vuonna on tapahtunut hienoja juttuja. Monia asioita, joihin meidän koulussa opettajat ja oppilaat ovat rohkeasti sanoneet kyllä. Ottaneet riskin, tehneet jotain oman mukavuusalueen ulkopuolella.

Lasse aloitti rehtorin luovan hulluuden stipendin jakamisen ja minä jatkan perinnettä. Tänä vuonna tuo stipendi menee oppilaalle, jolla on luovimmat ja nokkelimmat aivot UNICEF-kerhossa ja varmaan monessa muussakin, huumorintajuinen, ei koskaan tuo itseään esille -tekee vain aina niin hyvin, pilke silmäkulmassa, taitava käsistään, ei murehdi turhista, on oman tiensä kulkija, luotettava, vapaaehtoistyötä arvostava ja tekevä. 9E luokan Neea Leinolle.

Ja kyllä ovat sanoneet myös ne lukuisat yhteistyökumppanit, joiden kanssa olemme tänä vuonna saaneet tehdä yhteistyötä:
Keudan opiskelijat ja Minjaco Oy ovat aloittaneet kolmen vuoden projektin yhdessä 7F:n kanssa. Ja voin sanoa, että kuvisope Mari on varmasti ollut yksi, joka on sanonut kyllä johonkin sellaiseen, josta ei ehkä aiemmin ole ollut ihan varma. Siksi pyytäisinkin tänne eteen Roger Bäckroosin. Haluamme palkita sinut siitä ideoiden ja innostuksen määrästä, jolla kehittelet ja olet mukana tässä projektissa.

Se tuki, jonka koulu teiltä huoltajilta saa on korvaamatonta. Minulla on aina ollut Riihenmäessä sellainen tunne, että opettajat, oppilaat ja te huoltajat, me olemme samalla puolella, emme siis toisiamme vastaan. Joo, eri mieltä olemme voineet olla, mutta silti jokainen on pyrkinyt silloinkin ajattelemaan nuoren, siis oppilaan parasta. Useana vuonna olemme myös palkinneet teistä huoltajista jonkun/jotkut, jotka ovat kasvattaneet, tukeneet, välillä jopa taistelleet, oman lapsen/lapsien hyvän puolesta.  Tulisitko Petra Kangas tänne.
En puhu teille pidempään, koska meidän ysimme ovat keränneet meidän opettajien ajatuksia videolle, jonka he haluavat teille näyttää.

 

Tänä vuonna päättötodistuksen saa 115 yhdeksäsluokkalaista.

Rakkaat ysit.

Te toivoitte, että saisitte näyttää tekemänne videon, joka kertoo teistä. Tässä se on. Te ette sitä näe, mutta kun muut katselevat sitä, miettikää te, mitkä hetket yläkoulun ajalta ovat niitä, joissa olet mielestäsi ylittänyt itsesi tai huomannut, että kuinka joku toinen vieressä on onnistunut ja ylittänyt itsensä. Enkä tarkoita pelkästään koulua ja numeroita, vaan enemmänkin sinua ihmisenä, sinuna. Yritä tavoittaa edes aavistus jostain tuollaisesta tunteesta tämän videon aikana.

Minä haluan tänään sanoa teille, että uskaltakaa sanoa kyllä!

Uskaltakaa joskus pois sieltä, missä kaikki tuntuu helpolta ja mikään ei pelota tai jännitä.
Tänään olet uuden kynnyksellä. Olet tehnyt valintoja, jotka vaikuttavat omaan elämääsi ehkä enemmän, kuin koskaan aikaisemmin. Voi olla, että ensi syksynä, tai vuoden tai kahdenkaan päästä, et tiedä tarkasti, mitä oikeasti haluat olla isona. Ja voi olla, että se mitä juuri silloin teet tai tunnet, on jotain sellaista, mitä et todellakaan halua.
Mutta toivon, että uskallat sanoa kyllä! Älä liikaa mieti, että tuo on liian vaikeaa tai en minä osaa. Kokeilemallahan sen näet ja sitten voit päättää mihin siitä sitten jatkat. Äläkä liikaa murehdi sitä, miten onnistut nyt. Aina löytyy joku muu mahdollisuus.

Jos joku olisi sanonut minulle 9. luokan keväällä, että Saija, sinusta tulee 40-vuotiaana rehtori, en olisi uskonut. Minä suunnittelin uraa lääkärinä ja tieni lukion jälkeen näytti täysi selvältä. Mutta todellisuudessa ihan jotkut muut asiat, kuin minun tekemäni suunnitelmat, johtivat minut tähän tänään. Rakkaus laiskisti lukio-opiskelijan, joka ei sitten jaksanutkaan lukea lääketieteellisen pääsykokeisiin, vaan tyytyi teologiseen. Ja tuo rakkaus on tänä kesänä kestänyt 20 vuotta. Ja tuon rakkauden takia minä en leikkaa sydämiä tai paranna syöpää, vaan seison tässä. Ei kovin suunniteltua, mutta silti juuri sitä, missä haluan nyt olla.
Ja nyt kuitenkin puhun tässä. Ja aika moniin sellaisiin asioihin, joista en oikein ole tiennyt mitään, tai joita en ole osannut, olen sanonut kyllä. Joo, se on aiheuttanut ahdistusta ja jännittänyt, mutta kun niistä on selvinnyt hengissä, onnistumisen tunne on ihan käsittämätön!

Ja parasta tässä on, että olen saanut nähdä myös monen teidän onnistuneen ja ylittäneen itsensä. Tehneen jotain, jota et itsekään ehkä olisi aluksi uskonut. Kannusta myös kaveria siinä vieressä ylittämään itsensä tai tehkää se yhdessä!

Olet ehkä nähnyt Facebookissa kuvan, jossa on laatikkoa jonka sisällä lukee comfort zone, mukavuusalue. Ja sen ulkopuolella ympyrä, jossa lukee ”Where the magic happens!”

Uskalla ulos laatikosta.

-          Valitse vaatteen väri, jota et ole koskaan käyttänyt

-          tilaa jotain muuta, kun ainainen kinkku-ananaspizza

-          laula julkisesti, vaikka olet ajatellut, että mä en todellakaan osaa laulaa

-          Juokse maraton, vaikka olet koko elämäsi sanonut, että et voi heikkojen polviesi takia.

-          Tartu puhelimeen ja soita ja kysy kesätöitä.

-          Halaa kaveria, vaikka ajattelet, että mä en oo mikään halaaja.

-          Ui avannossa.

-          Kerro ihastuksestasi ihastuksen kohteelle.

-          lue kokeeseen! tai Jätä joskus lukematta kokeeseen!

-          ilmoittaudu vapaaehtoisesti puheenjohtajaksi kokoukseen

-          lähde pitsinnypläyskurssille

-          ilmoittaudu teatteriin.

-          Kokeile!

-          Uskalla sanoa kyllä!

1 kommentti:

  1. Emmehän me puhuneet puheesta mitään ennen sen pitämistä? Teemat meillä olivat kuitenkin aika samat ;-) TAAS!

    Hyvää kesää, Saija! Ensimmäistä kesää rehtorina. Lomaa saat siis vielä odottaa kunnes...

    t. kollega Kirkkonummelta

    VastaaPoista