Puhe Riihenmäen koulun kevätjuhlassa

Hyvä juhlaväki, 9. luokkalaiset koulunsa päättävät, 7. ja 8. luokkalaiset, huoltajat, nykyiset ja entiset opettajat, koko Riihenmäen väki.

Tänään erityisesti haluan tervehtiä sinua Lasse, Riihenmäen koulun ensimmäinen rehtori. Sinun ansioistasi minä olen tässä. Sinä uskoit minuun ja siksi minä uskallan. Ja uskalsin sanoa kyllä!

Wilma pilasi elämäni. Tätä on saanut lukea tänä keväänä Facebookista. Voi olla, että meidänkin opettajien merkinnöistä joku on päätynyt tuolle sivustolle, mutta silti minusta tuntuu, että meillä suhtautuminen Wilmaan ei ole ihan tuota.

Tänä vuonna tässä koulussa Wilmaan on annettu yhteensä 40 400 hymymerkintää. Ja 10000 huutomerkkiä, joka kertoo esim. läksyjen tekemättömyydestä tai tunnin häirinnästä. Minusta tuo suhde näyttää aika hyvältä. Ja on hyvä, että molempia palautteita tulee.

Jonkun opettajan Facebook-sivuilla oli päivitys, että Wilma ei pilannut elämääni:
"Työjärjestys maanantaina
Päivän työjärjestys on tyhjä."

Kesän ajaksi saamme unohtaa Wilman ja toivottavasti syksylläkään Wilma ei elämäämme pilaa, vaan on oikea yhteistyön kanava niin oppilaille, opettajille, kuin teille huoltajille.

Mutta hymyjä jaan kuitenkin vielä ennen lomaa:

Tänä vuonna hymypatsaan saavat: Hilla Mäkinen 8b ja Oskari Laamanen 8d.

Wilman avulla olemme keränneet myös teiltä vanhemmilta ja oppilailta palautetta, joka sekin antaa aihetta hymyyn. Ei sen takia, että siellä olisi pelkkää positiivista palautetta, vaikka sitäkin on paljon. Mutta erityisesti sen takia, että kehittämisehdotukset osuvat meillä opettajilla, oppilailla ja huoltajilla aika yksiin. Noita palautteita haluan vielä lukea ajan kanssa ja syksyllä oikeasti yhdessä miettiä, miten vielä voisimme kehittää paremmaksi.

Tänä vuonna on tapahtunut hienoja juttuja. Monia asioita, joihin meidän koulussa opettajat ja oppilaat ovat rohkeasti sanoneet kyllä. Ottaneet riskin, tehneet jotain oman mukavuusalueen ulkopuolella.

Lasse aloitti rehtorin luovan hulluuden stipendin jakamisen ja minä jatkan perinnettä. Tänä vuonna tuo stipendi menee oppilaalle, jolla on luovimmat ja nokkelimmat aivot UNICEF-kerhossa ja varmaan monessa muussakin, huumorintajuinen, ei koskaan tuo itseään esille -tekee vain aina niin hyvin, pilke silmäkulmassa, taitava käsistään, ei murehdi turhista, on oman tiensä kulkija, luotettava, vapaaehtoistyötä arvostava ja tekevä. 9E luokan Neea Leinolle.

Ja kyllä ovat sanoneet myös ne lukuisat yhteistyökumppanit, joiden kanssa olemme tänä vuonna saaneet tehdä yhteistyötä:

Keudan opiskelijat ja Minjaco Oy ovat aloittaneet kolmen vuoden projektin yhdessä 7F:n kanssa. Ja voin sanoa, että kuvisope Mari on varmasti ollut yksi, joka on sanonut kyllä johonkin sellaiseen, josta ei ehkä aiemmin ole ollut ihan varma. Siksi pyytäisinkin tänne eteen Roger Bäckroosin. Haluamme palkita sinut siitä ideoiden ja innostuksen määrästä, jolla kehittelet ja olet mukana tässä projektissa.

Se tuki, jonka koulu teiltä huoltajilta saa on korvaamatonta. Minulla on aina ollut Riihenmäessä sellainen tunne, että opettajat, oppilaat ja te huoltajat, me olemme samalla puolella, emme siis toisiamme vastaan. Joo, eri mieltä olemme voineet olla, mutta silti jokainen on pyrkinyt silloinkin ajattelemaan nuoren, siis oppilaan parasta. Useana vuonna olemme myös palkinneet teistä huoltajista jonkun/jotkut, jotka ovat kasvattaneet, tukeneet, välillä jopa taistelleet, oman lapsen/lapsien hyvän puolesta.  Tulisitko Petra Kangas tänne.

En puhu teille pidempään, koska meidän ysimme ovat keränneet meidän opettajien ajatuksia videolle, jonka he haluavat teille näyttää.

 

Tänä vuonna päättötodistuksen saa 115 yhdeksäsluokkalaista.

Rakkaat ysit.

Te toivoitte, että saisitte näyttää tekemänne videon, joka kertoo teistä. Tässä se on. Te ette sitä näe, mutta kun muut katselevat sitä, miettikää te, mitkä hetket yläkoulun ajalta ovat niitä, joissa olet mielestäsi ylittänyt itsesi tai huomannut, että kuinka joku toinen vieressä on onnistunut ja ylittänyt itsensä. Enkä tarkoita pelkästään koulua ja numeroita, vaan enemmänkin sinua ihmisenä, sinuna. Yritä tavoittaa edes aavistus jostain tuollaisesta tunteesta tämän videon aikana.

Minä haluan tänään sanoa teille, että uskaltakaa sanoa kyllä!

Uskaltakaa joskus pois sieltä, missä kaikki tuntuu helpolta ja mikään ei pelota tai jännitä.

Tänään olet uuden kynnyksellä. Olet tehnyt valintoja, jotka vaikuttavat omaan elämääsi ehkä enemmän, kuin koskaan aikaisemmin. Voi olla, että ensi syksynä, tai vuoden tai kahdenkaan päästä, et tiedä tarkasti, mitä oikeasti haluat olla isona. Ja voi olla, että se mitä juuri silloin teet tai tunnet, on jotain sellaista, mitä et todellakaan halua.

Mutta toivon, että uskallat sanoa kyllä! Älä liikaa mieti, että tuo on liian vaikeaa tai en minä osaa. Kokeilemallahan sen näet ja sitten voit päättää mihin siitä sitten jatkat. Äläkä liikaa murehdi sitä, miten onnistut nyt. Aina löytyy joku muu mahdollisuus.

Jos joku olisi sanonut minulle 9. luokan keväällä, että Saija, sinusta tulee 40-vuotiaana rehtori, en olisi uskonut. Minä suunnittelin uraa lääkärinä ja tieni lukion jälkeen näytti täysi selvältä. Mutta todellisuudessa ihan jotkut muut asiat, kuin minun tekemäni suunnitelmat, johtivat minut tähän tänään. Rakkaus laiskisti lukio-opiskelijan, joka ei sitten jaksanutkaan lukea lääketieteellisen pääsykokeisiin, vaan tyytyi teologiseen. Ja tuo rakkaus on tänä kesänä kestänyt 20 vuotta. Ja tuon rakkauden takia minä en leikkaa sydämiä tai paranna syöpää, vaan seison tässä. Ei kovin suunniteltua, mutta silti juuri sitä, missä haluan nyt olla.

Ja nyt kuitenkin puhun tässä. Ja aika moniin sellaisiin asioihin, joista en oikein ole tiennyt mitään, tai joita en ole osannut, olen sanonut kyllä. Joo, se on aiheuttanut ahdistusta ja jännittänyt, mutta kun niistä on selvinnyt hengissä, onnistumisen tunne on ihan käsittämätön!

Ja parasta tässä on, että olen saanut nähdä myös monen teidän onnistuneen ja ylittäneen itsensä. Tehneen jotain, jota et itsekään ehkä olisi aluksi uskonut. Kannusta myös kaveria siinä vieressä ylittämään itsensä tai tehkää se yhdessä!

Olet ehkä nähnyt Facebookissa kuvan, jossa on laatikkoa jonka sisällä lukee comfort zone, mukavuusalue. Ja sen ulkopuolella ympyrä, jossa lukee ”Where the magic happens!”

Uskalla ulos laatikosta.

-          Valitse vaatteen väri, jota et ole koskaan käyttänyt

-          tilaa jotain muuta, kun ainainen kinkku-ananaspizza

-          laula julkisesti, vaikka olet ajatellut, että mä en todellakaan osaa laulaa

-          Juokse maraton, vaikka olet koko elämäsi sanonut, että et voi heikkojen polviesi takia.

-          Tartu puhelimeen ja soita ja kysy kesätöitä.

-          Halaa kaveria, vaikka ajattelet, että mä en oo mikään halaaja.

-          Ui avannossa.

-          Kerro ihastuksestasi ihastuksen kohteelle.

-          lue kokeeseen! tai Jätä joskus lukematta kokeeseen!

-          ilmoittaudu vapaaehtoisesti puheenjohtajaksi kokoukseen

-          lähde pitsinnypläyskurssille

-          ilmoittaudu teatteriin.

-          Kokeile!

-          Uskalla sanoa kyllä!

Mikä meillä on hyvää

Viime viikkoina meillä Riihenmäessä on arvioitu kuluvaa lukuvuotta ja koulua ja sen toimintaa yleensä. Sekä opettajat että oppilaat ovat antaneet palautetta.

Oppilaat keskustelivat luokanvalvojan tunnilla seuraavista aiheista:
- mikä meillä on hyvää, mistä ette luopuisi
- mikä mättää, mitä haluaisit kehittää ja miten
- ideoita ja ajatuksia tulevaan

Tätä samaa kysymme vielä huoltajilta seuraavien viikkojen aikana.

Opettajien kanssa kysyttiin samoja kysymyksiä, mutta seuraaviin aihealueisiin eriteltynä:
- johtaminen
-tiedotus ja viestintä
-teemaviikot
-pedagogiset kahvilat
- koulun arki
-työhyvinvointi

Käytännössä siis opettajat jakautuivat kuuteen ryhmään ja jokainen ryhmä kiersi kuudessa eri tilassa, jossa jokaisessa oli yksi aiheista. Näin ryhmä siis näki aina edellisen ryhmän vastaukset ja kaikki kirjattiin samaan dokumenttiin. Kaiken olisi tietysti voinut tehdä kätevästi jokainen omalla koneella istuen, mutta halusimme aikaan liikettä, joka siirtää ajatukset seuraavaan aiheeseen ja myös mahdollisuuden keskustella kasvokkain. Tuon iltapäivän tiiviin 60 minuutin kierroksen jälkeen tunnelma oli innostunut ja odottava. Tuotokset tallennettiin dropboxiin, josta ne ovat jaettavissa kaikille.

Tässä blogissa pientä esimakua siihen, mikä meillä on hyvää. Alla olevasta linkistä löydät sanapilven, jossa näkyy oppilaiden antaman palautteen yhteenveto.

Oppilaiden palaute: mikä meillä on hyvää.

Ja tässä opettajien palautteen yhteenveto.
Opettajien palaute: mikä meillä on hyvää

Eivät nämä sanapilvet mitään syväanalyysejä ole, mutta antavat jonkinlaisen kuvan. Pilven tekemisessä voisi ohjeistaa palautteen antajia käyttämään perusmuotoja, jolloin eri taivutusmuodot eivät näkyisi erillisinä. Ohjelman avulla voi olen kerännyt esimerkiksi  yhdeksäsluokkalaisten listaamia elämän tärkeitä asioita. Siihen Wordle on ollut aivan oiva väline.

Opettajien kanssa kävimme heidän antamaansa palautetta läpi seuraavalla viikolla kevään suunnitteluiltapäivässä. Jokainen kuudesta osa-alueesta käytiin keskustellen läpi ja sen perusteella nostetaan vielä tänä keväänä esille ensi vuoden kehittämisen painopistealueet.

Tänään luin aamunavauksessa oppilaiden antaman positiivisen palautteen. Aamunavausten sarja jatkuu siis vielä "mikä mättää" - ja "miten kehittää" -osuuksilla. Ja aamunavausten jälkeen keskustelu jatkuu. Mihin pääsemmekään, kun yhdessä keskustellen kehitämme meidän koulua aina vaan paremmaksi.

Pekka Laukkarinen aistii koulujen tunnelmia kiertueellaan

Riihenmäen koulussa aamunavaus pidetään joka päivä, ja se lähetetään television kautta luokkiin. Perjantaisin on aina rehtorin vuoro Pitää aamunavaus. Perjantaina jaetaan palkinto viikon teosta.

Mutta tänä perjantaina ruutuihin pärähtikin ihan jotain muuta! Laukkarisen Pekka, Junioriltakin tuttu, kävi kertomassa olevansa jo hereillä ja ihan hirveän mukava heppukin sanoi olevansa ja kohta esiintyvänsä tuossa koulun aulassa.

 

Mäntsälän seurakunta tarjosi mäntsäläläisille kouluille tällä viikolla hienon kattauksen: Pekka Laukkarinen ja Matti Laitinen konsertoivat koko kunnan koululaisille pitkin viikkoa.

 

Kun minä rehtorina aamulla menin pakkasen takia ottamaan oppilaita vastaan vähän normaalia aikasemmin, jouduinkin oven väliin kapulaksi, jotta roudarit saivat kaikki kaappinsa sisälle. Aamiaisleipäkin oli vielä kesken ja sitä siinä oven raossa mutustin.

 

Ovella oppilaat tunnistivat Pekan ja kävivät kysymässäkin, että vetääks se tän ja tän biisin. Ja muutamakin päästi suustaan: "Siis onks toi se tyyppi Juniorilta?"

 

Konsertin alussa Pekka pyysi ottamaan hyvän asennon penkissä, jotta pystyy nukkumaan. Mutta sen verran juttu lensi lavalla ja musa tarttui, että kuulin useamman kerran yläkoululaistenkin ääneen nauravan. Ja vaikka Pekka epäili kasiluokkalaisten kiusaantuneina kuuntelevan heidän juttujaan, ainakin rehtorin näkökulmasta näytti siltä, että useamman kasvoilla oli pitkin konserttia hyväntuulinen hymy.

 

Alakoulujen konserteissa näiden meidän yläkoululaisten pikkusiskoveljet olivat hyvällä meiningillä laulaneet tuttuja lastenlauluja, mutta niitä ei tänään uhkailuista huolimatta kuultu. Biiseistä osa oli kuitenkin tuttuja ja vieraammatkin upposivat yleisöön. Ja osa oppilaista jopa avasi suunsa ja lauloi.

 

Konsertin jälkeen ruokailussa muutaamilta oppilailta kyselin fiiliksiä: "No ei aamulla jaksa tollasta! Siis noin pirteetä!"

Kaverit vieressä kyllä heti sanoivat: "No eiku, toi oli just hyvä, kun laulu oli menevää ja meno muutenkin pirteää. Ja biisit oli hyviä ja sanat myös!"

Pojat toisessa pöydässä totesivat: "Ihan jees, ainakin kivempi, kun tunnillaolo!"

Siinä ehkä paras palaute

Konsertin jälkeen Pekka mietti, että olisi kiinnostavaa tehdä juttua siitä, millaisen vaikutelman ulkopuolinen saa, kun astuu vieraana sisään koulurakennukseen. Minkälaisen vastaanoton saa? Tervehtivätkö oppilaat, entä minkälainen on fiilis opettajainhuoneessa? Me riihenmäkeläiset ei voida omasta koulustamme sanoa, millaisen vaikutelman meistä saa. Tänään rehtori seisoi oven raossa leipä suussa ja oppilaat valuivat siinä soittimien ja äänentoistokaappien lomassa sisälle lämpimään uteiliaina kysellen, että mitä meillä on tänään tulossa. Toivon, että vastaanotto myös koulun hengen puolesta oli ja on lämmin jokaiselle vieraalle, joka kouluumme astuu.

 

Hienoa, että seurakunta tarjoaa kouluille tällaista ohjelmaa. Joten kiitos Mäntsälän seurakunta, Pekka ja Matti mukavasta perjantain aloituksesta!

Luovasti hullua yrittäjyyttä jo vuodesta 2008

Vierailin viime viikolla Mäntsälän elinkeinoasiain neuvottelukunnassa. Minua oli pyydetty sinne puhumaan meidän koulun yrittäjyysluokasta. Tuota esitystä varten kaivoin arkistoja ja etsin kuvia kaikesta siitä, mitä yrittäjyysluokat ovat tehneet sitten aloittamisen vuonna 2008. Silloin Riihenmäen ensimmäinen rehtori Lasse kysyi muutaman vuoden koulussa olleelta uskonnonopettajalta, että miltä tuntuisi opettaa yrittäjyysvalinnaisaineita. Ja minä, vielä aika raakile uskonnonope, sanoin kyllä, päässäni ajatus "musta ei kyllä ikinä ole yrittäjäksi". Ja silti tuntui, että sehän olis kiinnostavaa ja innostavaa. Ja niin siis sanoin "KYLLÄ!"  Varoitan, että tämä blogikirjoitus on pidempi, kuin tavoitteeni yleensä on, mutta en halua jättää mitään projektia pois.

Jos minun pitäisi sanoa yksi tekijä, joka on vaikuttanut yrittäjyyden kehittymiseen koulussamme, sanoisin, että tuo tekijä olisi sana "KYLLÄ!" Tai siis se, että emme ole tajunneet sanoa ei.

Yrittäjät, toisen asteen oppilaitokset, seurakunta, Taloudellinen tiedotustoimisto ja monet muut, siis yhteistyökumppanimme ovat vuosien varrella ehdottaneet yhteistyötä ja me hullut olemme sanoneet kyllä!

Tässä siis listaa siitä, mihin kaikkeen ainakin olemme sanoneet kyllä:

Kummiyritykset: (Sarjalaite, Carpojat, Elle, Peltolan tila) Ensimmäisellä yrittäjyysluokalla jokaisella tiimillä oli oma kummiyritys. Kukin tiimi kutsui yrittäjänsä yhteistyöpalaveriin ja järjesti itse vierailun kummiyritykseen, kuvasi ja raportoi yhteistyöstä.



Karkkikauppa nukkekotimittakaavassa.

Kauppakeskusprojekti: Matematiikan ja yrittäjyyden yhteisprojektissa oppilaat ideoivat liikkeitä kauppakeskukseen ja rakensivat liikkeiden pienoismallit nukkekotimittakaavassa.

Laurea: Diili-liikelahjan suunnittelu ja "Jellonan luola" Laurean liiketalouden P2P-ohjelman opiskelijat aloittivat meidän Diili-kilpailujen sarjan liikelahjansuunnittelukilpailussa. Ja viime syksynä 7. luokan yrittäjyysluokka kisasi Jellonan luola liikeideakilpailussa.



Rokotuskahvitukset terveyskeskuksessa

Rokotuskahvitukset: Yhteistyössä Mäntsälän terveyskeskuksen ja Kahvila-ravintola Ellen yrittäjän Kirsi Peltosen kanssa 2011 peruskoulun päättänyt yrittäjyysluokka piti kahvilaa influenssarokotusten aikaan.

                             Joulukalenteri: Yrittäjyysluokkalaiset piirsivät seurakunnan joulukalenteriin kalenteriluukkujen kuvat ja markkinoivat ja myivät joulukalenteria. Tuotosta osa meni lähetystyöhön.

Diili Golfkilpailu yhdessä Hirvihaara golfin ja Comotest OY:n Antti Karvosen kanssa.  Oppilaat ideoivat golfkilpailun toteutuksen tiimeissä ja Antti Karvonen valitsi voittajan.



Mäntsälän joulukadun avaus Jo kahtena vuonna peräkkäin 8. luokkalaiset ovat kisanneet Diili Joulunavauksessa ja suunnittelivat Mäntsälän Keskuskadun joulunavaustapahtuman. Ja mikä mahtavinta: oppilaat myös vastasivat alusta loppuun tapahtuman toteuttamisesta. Kiitos hyvästä yhteistyöstä Mäntsälän yrittäjille ja Mäntsälä-lehdelle.



Joulupukki saapuu joulukadunavaukseen

Diili-näyteikkuna: jokainen tiimi sai tehtäväkseen somistaa paikallisen optikkoliikkeen näyteikkuna. Keväällä 2012 siis saimme katsella neljän ikkunan verran "Kevään juhlaa" oppilaiden toteuttamana.

·         Mainoskilpailut: Joka kevät olemme osallistuneet Mäntsälän yrittäjien, yritysten ja koulujen yhteiseen mainoskilpailuun. Kaikille kouluille avoimessa kilpailussa oppilaat tekevät yritykselle mainoksen ja yrittäjä maksaa luokan tai ryhmän tilille pienen summan tehdystä työstä. Mainokset ovat esillä Keskuskadun valopylväissä ja parhaat mainokset palkitaan.



·       NY-Vuosi yrittäjänä. Yrittäjyysopiskelu huipentuu 9. luokalla, kun oppilaat perustavat oman yrityksen. Ennen hiihtolomaa kaikki tämän vuoden yritykset osallistuivat Järvenpäässä Nuorta työtä-messujen yhteydessä pidettyihin NY-aluemessuihin. Oli hienoa nähdä, kuinka jokainen yritys ja yrittäjä ylitti itsensä, kehitti omaa osastoaan päivän aikana, uskalsi avata suunsa, puhua oman asiansa puolesta. Tuntui, että kasvoivat kymmenen senttiä sen innon ja onnistumisen kokemuksen kautta.

NY-aluemessuilla Järvenpäässä 2013

Desiréen messuosasto



















Ja mitä vielä: Peppi Pitkätossu-näytelmä, 3h-pajapäivät alakouluille, Mäntsälän yrittäjien juhlan koristelu, autojen nopeustarkkailu kouluaamuina.

Välillä opettaja on repinyt hiuksia päästään, kun on tajunnut, kuinka isosta projektista on ollut kyse. On pitänyt opetella sitä, että ei soita yhtään puhelua, ei varaa yhtään tilaa tai kirjoita yhtään sähköpostia, vaan antaa oppilaiden oikeasti tehdä ja oppia tekemällä. Ja aina kaikki on saatu valmiiksi. Ja useimmiten oppilaiden ilmeistä on nähnyt sen, kuinka loppujen lopuksi homma etenee ja projektin päätteksi jokainen on saanut todeta, että meidän luokka onnistui! Opettajana on saanut nähdä, kuinka oppilaista on tullut esiin uusia puolia: joku on rohkeasti tarttunut puhelimeen ja hoitanut äänentoiston, toisesta kuoriutuu huippumyyjä messuilla, toinen pitää huolen siitä, että varmasti kaikki on valmiina tarjoilua varten, joku kirjoittaa lehtijutun toisensa perään, jotta luokan järjestämä tapahtuma saa mainosta.

On ollut aivan erityisen tärkeää, että oppilaat ovat saaneet tehdä todellisia projekteja, oikeille asiakkaille, eikä vain harjoitella ja tehdä suorituksia, joita opettaja arvioi. Kiitos siis jokaiselle yhteistyökumppanille siitä, että olette uskoneet oppilaisiin, yläasteikäisiin nuoriin, antaneet omaa aikaanne, uskoneet, tsempanneet, luottaneet!

Hyppy suuriin saappaisiin!

Siis tuleeks susta sit rehtori?
Hei, mulla on sulle sit pari vinkkiä, kun susta tulee rehtori!
Hei, kun susta tulee rehtori, niin tuleeks ulkovälkkä takas?
Saaks sit, kun susta tulee reksi, niin taas energiajuomia juoda?

Kun viime syksyllä selvisi, että aloitan rehtorina helmikuun alussa, olen saanut viikoittain kysymyksiä ja kommentteja siitä, millainen rehtori minun pitäisi olla tai millainen ei ainakaan, mitä asioita pitäisi sallia, ja millaiseksi ei ainakaan saisi muuttua.

Eräät olivat viimeisellä oppitunnilla sitä mieltä, että alkavat tekemään pahaa, jotta pääsevät rehtorin kansliaan.

Tänään aamulla, kun olin ensimmäistä kertaa oppilaita ovella vastassa ja toivottamassa hyvää huomenta, siis ihan oikeasti rehtorina, useampi kysyi: "miltä nyt tuntuu olla rehtorina?".

Hassulta tuntui tulla aamulla kouluun, kulkea opettajainhuoneessa oman tyhjän (työpöytäni ei todellakaan ole ollut tyhjä, vaan täynnä paperipinoja, sokeripusseja, yrittäjyysluokkalaisten tuotteita, pahvilaatikoita eri projekteihin liittyen jne.) työpöydän ohi, avata ovi kanslian puolelle ja siellä ovi rehtorin huoneeseen. Hassua, mutta jotenkin tuntui, että tuo matka oli kauhean pitkä. Ja istahtaessani rehtorin pöydän taakse, tuli olo, että haluaisin tehdä ikkunan tuohon seinään, josta näkyisi opettajainhuone.

Toivon, että "ikkuna" ja ovi täältä reksin huoneesta opettajainhuoneeseen päin ja toisaalta rehtorin huoneeseen päin on auki niin kuin se on tähän astikin ollut. Niin, että yhdessä teidän opettajien, oppilaiden ja huoltajien kanssa saamme edelleen olla tekemässä Riihenmäen koulusta juuri sitä innostavaa, kannustavaa, positiivisen hengen yhteisöä, jollaisena sen itse olen näinä 8 vuotena täällä ollessa kokenut. Pahaa ei ainakaan tarvitse tehdä, jotta pääsisi rehtorin kansliaan.

Tämän blogin aloittaminen on minulle yksi tapa avata ovia. Aika näyttää, millaiseksi forumiksi tämä blogi muodostuu. Toivoisin, että tätä kautta voisin jakaa jotain siitä hyvästä työstä, jota meidän koulun opettajat ja oppilaat läpi vuoden tekevät ihan tavallisina koulupäivinä ihan tavallisilla oppitunneilla. Ja tietysti myös niinä erityisinä päivinä, kuten teemaviikolla, liikuntapäivinä, Taisto-teemaviikolla. Ja vielä jos kirjoitus herättää ajatuksia ja keskustelua, sen parempi.

Tämän blogin nimenä on nyt Riihenmäen reksi. En ole tuohon nimeen tyytyväinen, mutta vielä en ole kelpuuttanut muitakaan keksimiäni ehdotuksia.  Nimi oli työnimi, kun blogia aloin perustaa. Toivoisin, että se kertoisi jotain Riihenmäen koulun hengestä ja ilmapiiristä. Jos sinulla on parempi ehdotus nimeksi, niin laita ehdotuksesi kommentteihin.