Kiitos jokaiselle hienosta juhlasta ja nauttikaa kesästä. T. Saija
Hyvät riihisläiset, oppilaat, vanhemmat, henkilökunta,
kutsuvieraat,
Tänään saat aloittaa tämän juhlan miettimällä ihmisiä
ympärilläsi.
Me jokainen ollaan erilaisia. Koulun projektiviikolla tehty
upea video erilaisuudesta kertoi siitä, hienosti. Ja meitä erilaisia ihmisiä,
jokaista tarvitaan. Koulussa, kotona, missä ikinä kuljemmekin. Me jokainen
voimme olla vastaus jollekin toiselle ihmiselle.
Aina kun kerron jonkun ominaisuuden, palauta mieleesi joku
henkilö omassa lähipiirissäsi, perheessäsi, kavereissasi, omassa luokassasi tai
täällä koulussa muuten, joka on sinulle vastaus kysymykseen. Opettaja, ystävä,
äiti isä, kaveri, kuka vaan.
Kuka on se, joka jaksaa kuunnella, jolla on aina aikaa?
Kuka on sellainen, joka saa sinut tekemään hulluja juttuja
turhia miettimättä?
Kuka uskaltaa sanoa sinulle vastaan?
Kuka pitää huolen siitä, että kaikki viimeisetkin
yksityiskohdat on viimeiseen asti hiottu?
Kuka haastaa ja potkii liikkeelle?
Kuka on se, jonka jutut naurattavat aina?
Kuka on sinulle se järjen ääni, jota kannattaa kuunnella?
Kuka on se olkapää, johon nojata?
Kuka muistuttaa, että palauta tehtävät ajoissa?
Kuka on se, joka auttaa kun olet pulassa?
Kuka tuo sinulle pussillisen karkkia, koska olet sen tarpeessa?
Ja jollekin voi olla niin, että yksi ja sama ihminen täyttää
kaikki nuo ominaisuudet, on vastaus jokaiseen kysymykseen.
Näin on myös koulussa. Me voimme olla oikeita vastauksia toisillemme. Juuri siksi, että me olemme
erilaisia, juuri siksi me olemme tällainen koulu! Erilaiset opettajat, oppilaat, henkilökunta, omine
tapoineen ja juttuineen. Onneksi on niin!
Tänään haluan kiittää jokaista teitä erilaista riihisläistä.
Kiitos, että olet juuri se, joka olet, itsellesi ja toisille. Ja toivon, että
olet itse vastaus lähelläsi olevan kysymyksiin ja toisaalta löydät itsellesi ne
ihmiset, jotka kulloinkin tarvitset.
Ja sitten erityiskiitoksia:
-
kiitos vanhempainyhdistys ja Riikka. Riikalle
viikon teko muki siitä työstä, jota olet tehnyt vuosien ajan oppilaskunnassa ja
vanhempainyhdistyksessä.
-
kiitos opettajat, jotka olette pitäneet lankoja
käsissä, auttaneet, etsineet ratkaisuja, välillä taistelleet
-
kiitos oppilaat, jotka haastatte ja teette
koulusta koulun
-
-
Mäntsälän alakoulut
Tänään peruskoulunsa päättävät myös Riihiksessä koulun
alusta asti ollut matemaattisten aineiden opettaja Tuula Santavuori ja koulunkäyntiavustajana Riihiksessä jo yli kymmenen
vuotta töitä tehnyt oltermannimme Carola. Me emme anna teille
päättötodistusta, vaikka työtodistuksen lupaan teille vielä kirjoittaa. Mutta
annetaan me juhlavieraat Carolalle ja Tuulalle isot isot aplodit. Hyvää matkaa!
Toteuttakaa unelmia, nauttikaa rauhasta, niin kauan kuin sitä riittää, ennen
kuin kalenteri täyttyy.
Luovan hulluuden
stipendin saa henkilö, joka on alusta asti ollut oma itsensä. Uskaltanut
olla erilainen. Henkilö, joka on käsittämättömän taitava siinä mitä tekee. Hän
muuntautuu itse uskomattomasti. Ja saa loihdittua myös muista edustuskelpoisia.
Sinulla lahjasi ovat taiteessa, kauneudessa ja rohkeudessa. Minä sain istua
hetken tässä joku viikko sitten sinun asiakkaanasi. Oli käsittämätöntä, miten
katsoit toista ihmistä työtä tehdessäsi, lempeästi, uteliaasti, kunnioittaen.
Tuli sellainen olo, kuin katsoisit taideteosta. Olet näin amatöörin silmin ihan
ammattilaisen tasoinen meikkaaja ja maskeeraaja. Hänen muuntautumistaan olemme
koko koulu päässeet seuraamaan erilaisina teemapäivinä. Kiitos rohkeudestasi.
Ja onnea matkaan valitsemallasi tiellä, olen sinusta ihan älyttömän ylpeä.
Rehtorin luovan hulluuden stipendin saa
Illuminatrix, eli Vertti Vesala 9F.
Vuoden
yhteistyökumppani, Mäntsälän seurakunta:
-
toimintapäivät Ahvenlammella
-
tukioppilaskoulutus
-
Camera Obscura-työpajat
-
Hubu-tunnit
-
Koulukirkot ja ysimessu
-
päivänavaukset
Ilman teitä moni näistä ei olisi
ollut mitenkään mahdollista. Kiitos yhteistyöstä!
Hyvät ysiluokkalaiset,
Tuohon Siljan puheen listaan voisi lisätä vielä
yhdennentoista kohdan (ysiluokkalaisen puhe kevätjuhlassa):
Älä keuli!
Tänä keväänä on riihiksessä on keulittu! Ihan
konkreettisesti mopolla ja enemmän kuvainnollisesti.
Rikottu rajoja.
Joulukuussa ehdotin
projektiviikkoa, jonka oppilaat itse kokonaan suunnittelisivat.
Minä ajattelin projektiviikon alkaessa, että mun mopo keuli
joulukuussa, kun ehdotin tätä projektiviikkoa. Ja Keskiviikkona aamulla, kun
homma oli alkamassa, pelkäsin, että tästä seuraa pelkkää kaaosta. Ja kohta
minun täytyy puhaltaa peli poikki ja kuuluttaa, että tää loppuu nyt. Ei
jatketa, koska tää ei vaan suju. Niitä järjen ääniä kuului matkalla, mutta myös
niitä, jotka sanoivat, että eiku nyt vaan mennään ja kokeilaan.
Kertaakaan aikaisemmin Riihiksen historiassa ei ole tehty
teemaviikkoa niin, että koko koulu, kaikki oppilaat ovat täysin itse
suunnitelleet itselleen projektin.
Aina ei eka yrittämällä nouse. Välillä meno lässähtää, kun
ei kaasua ei ole riittävästi
Niin usein sanotaan, että aina päämäärä ei ole tärkeä, vaan
se matka, jonka kuljemme. Koulussa helposti tuijotetaan vain lopputulosta, joka
usein on se numero kokeessa.
Uusi opetussuunnitelma, joka ei vielä tule voimaan, mutta
jonka kaikuja tuo projektiviikko jo oli, korostaa entistä enemmän sitä, että
olennaista on matka, ei vain lopputulos. Ja myös tuota matkaa ja sen suuntaa
tulisi jatkuvasti yhdessä arvioida.
Siinä voi olla viisaus. Jos mietit matkalle lähtemistä.
Haluaisitko, että joku valitsee sinun puolestasi matkakohteen? Tai sen, keiden
kanssa lähdet matkalle? Kun on itse päässyt vaikuttamaan siihen, minkä
kulkuneuvon valitsee tai missä majoittuu tai kenen kanssa. Minä sanoisin, että
ehkä lopputuloskin on toisenlainen, kun siihen matkaan kiinnitetään enemmän
huomiota. Aina ei tietysti voi valita. Joskus on todettava, että täällä olen,
tänne olen ajautunut tai joutunut. Ja jollain keinoilla täältä pitää päästä
pois.
Tänään haluan sanoa sinulle:
Älä pelkää lähteä liikkeelle. Teet sen sitten hitaasti ja
tarkasti tai rajusti keulien.
Ja vakavasti puhuen:
Jos olet mokannut, myönnä virheesi reilusti ja ota siitä
oppia.
Älä pelkää puolustaa kaveria, jos sydämessäsi tiedät, että
se, mitä jotkut tekee on väärin.
Kun löydät sen, mitä haluat tehdä, ei numeroilla ole mitään
merkitystä.
Keulimisessa mennään joskus niin pitkälle, että siitä ei
hyvää seuraa. Raja voi olla hiuksenhieno. Mieti, kuka on silloin sinulle se,
jonka tuossa tilanteessa tarvitset. Ja silloin on varauduttava siihen, että voi
jäädä kiinni, homma voi mennä pieleen, seuraukset on kannettava ja jossain
vaiheessa voi olla, että joutuu tekemisiin virkavallan kanssa.
Mutta silti, välillä on tärkeää, että uskaltaa ottaa riskin.
Pidä huoli silloin, että ympärilläsi on ihmisiä, jotka ovat sinulle vastauksia
niihin kysymyksiin, joita kysyt. Jotka tarvittaessa tönivät eteenpäin ja
sanovat, että hei nyt vaan meet ja teet. Tai toisaalta joskus sanovat, että
pysähdy ja mieti hetki. Uskaltakaa olla toisillenne vastauksia kysymyksiin.
Kiusaaminen. Monesti mietin, että kiusaamisessa on kyse
tavallaan keulimisesta, siitä, että joku menee vähän yli. Siinä ajattelen, että
mikään koulu ei voi väittää, ettei heidän koulussaan kiusata. Aivan varmasti kiusataan. Aikuiset voi
puuttua, mutta ajattelen, että suurimman työn voivat tehdä oppilaat. Sanoa
kaverille silloin, kun kaverilla menee yli. Jos meillä yhteisönä on tahtoa ja
ryhmänä halua tehdä tällä stoppi, niin se on mahdollista.
Teille näiden nuorten läheiset,
Älkää liikaa pelätkö ja huolehtiko. Joskus mopon pitää
keulia, jotta nuori löytää oman paikkansa, tuntee, että siivet kantaa. Siitä
nuoruudessa on kyse. Mutta silloin, kun homma menee yli ja otetaan iskua, niin
laittakaa laastari ja silittäkää. Sitä tarvitaan. Virheistä on tarkoituskin
nuorena oppia ja päästä eteenpäin. Siksi lohdutus ja tuki on tarpeen.
Hyvää matkaa, keuli sopivasti ja löydä oma reittisi!
Noustaan laulamaan suvivirsi!
