Koulumuistoja menneiltä vuosikymmeniltä

Seiskaluokkien historian tunnilla on käsitelty vuoden alkajaisiksi Suomen koululaitoksen syntyä ja kansakoulu-uudistusta ja puhuttu siitä, miksi koulua käydään. Kotitehtäväksi tuli haastatella esimerkiksi  isovanhempaa ja ottaa selvää, millaista koulunkäynti oli "ennen vanhaan".  

7F:n Camilla haastatteli koulumuistoista mummoaan, joka on nyt 67-vuotias. Tässä haastattelu kokonaisuudessaan: 

Minä vuosina kävit koulua? 

Vuosina 1957-1965 

Missä kävit koulua? 

Jokelan kansakoulussa

Oliko koulumatkasi pitkä? Millä kuljit matkasi? 

Matkaa oli vain 400m. Kävellen joka päivä. 

Mitä oppiaineita sinulle opetettiin? 

Laskentoa (matematiikka, kuvio- ja mittausoppi sisältyi siihen), lukemista ja kaunokirjoitusta (äidinkieltä), yhteiskuntaoppia, uskontoa, historiaa, liikuntaa, laulamista (laulukokeineen päivineen), maantieteitä, kielioppia, luonnontieteitä, kuvaamataitoa, käsityötä, terveystietoa ja kotitaloutta. 

Millaisia opettajasi olivat? 

Opettajia oli paljon. Vaihtuivat melkein joka vuosi. Kenestäkään muusta ei huonoja muistoja paitsi rouva (mummoni ei puhunut opettajasta nimellä rouva, mutta hän ei muistanut enää opettajattaren etunimeä) Hämeenanttilasta, joka ei ollut (kauniisti sanottuna) yhtä ystävällinen, kuin muut. 

Saitko koulussa lämpimän ruoan? Millaista se oli? 

Koulussa sai joka päivä ruuan. Se oli hyvää. Joskus saattoi olla puuroa, joskus jotain toisenlaista. Kotitaloustunneilla oppilaat pääsivät keittiöön auttamaan ruuan valmistuksessa (perunoiden kuorimisessa yms.) 

Miten teidän täytyi pukeutua? 

Pukeutumiskoodia ei ollut. Ajat olivat köyhät, joten oppilailta ei vaadittu edes siistiä ulkoasua. 

Millaisia välituntinne olivat? 

Ne olivat melko mukavia. Kestivät yleensä 15 minuuttia. 

Saitteko paljon kotitehtäviä? 

Joka päivä tuli jonkin verran. Osa oli vaikeampia, toiset helpompia. Perheen monien lapsien takia kotiaskareita oli paljon ja siitä syystä läksyt jäivät hieman huonommalle tolalle. 

Miten koulussanne pidettiin kuria yllä? 

Rangaistuksena oli joutuminen nurkkaan seisomaan tai arestiin jääminen (jälki-istunto). Ruumiillisia rangaistuksia en muista käytettäneen. Ainakaan en itse saanut koskaan kepillä sormille. 

Järjestettiinkö koulussanne luokkaretkiä? 

Kyllä. En muista useimpien kohteiden nimiä mutta mieleen muistui vierailu Raaseporiin sekä Oululaisen leipomoon. 

Pidettiinkö koulussanne juhlia? 

Joka vuosi pidettiin joulu- ja kevätjuhla. Joulu- ja kevätjuhlien yhteydessä jaettiin myös todistukset. 

Matilda 7F:ltä haastatteli myös mummoaan: 

Mummoni muistot kouluajoilta 1952 => 

Haastateltavana on minun Salossa asuva mummoni. Hän on syntynyt 29. päivä maaliskuuta vuonna 1945. 

Mummo aloitti koulun 7-vuotiaana Turussa vuonna 1952. He asuivat silloin kaupungissa, joten koulu oli vain parin korttelin päästä kotoa. Silloin ei ollut vielä ala-astetta, vaan käytiin kansakoulua. Mummon perhe oli aika köyhä. Vaikka itse koulussa käynti ei maksanut, joutui mummon perhe säästämään ja raatamaan sen eteen, että hän pääsi kouluun. Kaikki koulukirjoista koepapereihin piti ostaa itse. Kansakoulua käytiin viisi vuotta. 

Oppikoulu 5. luokalta (v. 1956) eteenpäin 

Oppikouluun piti hakea ja oppilaat valittiin pääsykokeilla. Mummo pääsi sisään kouluun. Oppikoulu jakautui kahteen osaan: keskikouluun ja lukioon. Lukioon ei tarvinnut hakea uudestaan, sillä se kuului oppikouluun. Oppikouluun mummolla oli matkaa noin kaksi kilometriä. Hän kulki sinne jalan. Hänellä oli paljon ystäviä. Jotkut luokkalaiset olivat suoraan samasta talosta. Myös hänen sisarensa kävivät samaa koulua. Oppikoulu kesti kahdeksan vuotta. Sen jälkeen pystyi jatkamaan opintoja ja hakemaan yliopistoon. 

Oppiaineet oppikoulussa (nyk. yläkoulussa) olivat: 

* ruotsin kieli 

* englannin kieli 

* matematiikka jakautui algebraan ja geometriaan 

* luonnontiede 

* liikunta (tyttöjen opettaja piti myös terveystiedon tunteja) 

* kuvaamataide 

* musiikki 

* kotitalous 

* käsityö 

Lukiossa lisäksi: 

* fysiikka, 

* kemia 

* saksan kieli 

Elämää oppikoulussa 

Oppikoulussa opettajia kuului arvostaa eikä tullut kuuloonkaan nimitellä opettajaa etunimellä. Heidän sukunimiensä edessä käytettiin arvonimiä kuten professori tai tohtori. Oppilailla oli kuitenkin omat lempinimensä opettajille, joita he käyttivät ilman, että opettajat kuulivat ne. Mummo oli luonteeltaan hieman itsepäinen: jos jokin oli väärin, hän myös ilmaisi sen. Rangaistuksena käytettiin jälki-istuntoa eli "jälkkäriä". Riippui opettajasta käyttikö hän kurinpitokeinona fyysistä rangaistusta. Kun puhutteli opettajaa, piti nousta seisomaan. 

Jokainen päivä aloitettiin aamuhartauksella koulun juhlasalissa. Siellä laulettiin virsiä ja luettiin uskonnollisia tekstejä. Aamuhartaukseen oli pakko tulla, eikä sitä saanut jättää missään tapauksessa väliin. Joskus aamuhartaudet olivat niin rankkoja, että oli ihan tavallista, jos joku pyörtyi kesken kaiken. 

Ennen kuin kouluun tuli ruokala, piti eväät tuoda kotoa. Kun kouluun viimein tuli ruokala, piti ruoka kuitenkin maksaa itse. Ruoka- ja välitunneilla mummoni jutteli kavereidensa kanssa. Välitunnit vietettiin aina ulkona. Jos valvova opettaja löysi oppilaan sisältä välitunnilla, sai oppilas jälki-istuntoa. Vaikka mummoni oli tunnollinen ja hyvä oppilas, jäi hänkin kerran kiinni ollessaan välitunnilla piileskelemässä kavereidensa kanssa vessassa. 

Oppikoulussa ei käytetty koulupukuja, vaan ihan normaaleja siistejä vaatteita. Tytöillä oli yleensä hame, sukat sekä takki. Varakkaimmilla oli yleensä joka kevät uusi takki, jota kaikki muut koulun tytöt ihailivat ja hämmästelivät. Kerran mummo keräsi itse rahat kasaan uuteen takkiin. Se oli todella erikoista mummolle, sillä yleensä hänen äitinsä parsi tai paikkasi vanhat vaatteet uuteen käyttöön mummolle ja hänen sisaruksilleen. 

Isoin odotuksen kohde oli viidennen luokan luokkaretki, johon kerättiin pitkään rahaa. Mummon luokka kävi Ahvenanmaalla, joka tuntui silloin ihan ulkomaalta. 

Koulun juhlia olivat kevät- ja joulujuhlat. Niissä esitettiin mm. Topeliuksen näytelmiä, joihin harjoiteltiin pitkin syksyä. Lukiossa juhlat olivat nuorten bileitä, joissa ryhmä poikia, jotka kutsuivat itseään "bändiksi", soitti. 

Mummo suoritti koulun tunnollisesti ja valittamatta, sillä hän tiesi, kuinka paljon hänen vanhempansa raatoivat ja kuinka paljosta luopuivat sen eteen. Mummo kertoi, että jo kansakoulussa kirjoittaessaan esseetä siitä, mikä hän tahtoisi olla isona, tiesi hän haluavansa opettajaksi. Hän myös kärsi melusta tunneilla ja päätti, että sitten kun hänestä tulisi opettaja, pitäisi hän huolen siitä, että kaikilla olisi mahdollista opiskella hiljaisessa luokassa. Ja niin hän tekikin. Hänestä tuli arvostettu ja hyvä opettaja. 

Teksti: Suvi Sirén, Camilla Tolvanen (7F) ja Matilda Mykrä (7F) 

Joulun paikka, rehtorin puhe joulujuhlassa 22.12.2016

Paikka.

Mikä paikka tekee sinulle joulun? Mikä siinä paikassa tekee joulun?

Minulle joulun tekee tämä paikka. Koulun aula ja monttu. Jo juhlaa edeltävän päivän iltana, kun näkee kuinka koulun joulukunnossa. Ei uskoisi, kun miettii, että eilen vielä täällä lenteli shakkinappulat ja meno oli vähän toisenlaista. Jos nyt katsot ympärillesi, niin minulle ainakin on tullut valkoinen joulu. Uskomattoman kaunista.

Mutta tämä kauneus ei ole syntynyt itsestään. Anneli ja 7. luokan valinnaisen tekstiilityön ryhmä on tehnyt suunnitelman kurssillaan ja toteuttanut tämän kaiken. Teemana vanha ja uusi joulu, joka näkyy oikealla oikeassa kuusessa ja sen vanhoissa koristeissa ja täällä puhujapöntön luona uutena/modernina höyhenlumilyhdyissä ja yksinkertaisessa kankaalle painetussa kuusessa. Iso kiitos teille!

Monelle joulun vähän niin kuin turvapaikka. Jouluun liittyy tietyt paikat ja paikkoihin omat äänet, maut ja tuoksut.

Tänään teemana on uusi ja vanha joulu. Vanha aika tarkoittaa meille jokaiselle ehkä eri aikaa. Minä voin muistella lapsuuden joulua. Siihen kuului joulu papan luona Tampereella rintamamiestalossa, jossa haisi tupakka. Silloin vielä aika monissa kodeissa poltettiin sisällä ja minun pappani poltti paljon, mutta se oli minun osa minun joulun tuoksua. Minä muistan oman pappani, joka muisteli joulua sodan keskellä. Turva sodan keskellä. Melkein tuntuu, että se on mahdoton yhtälö. Mutta joulua sinnekin rintamalle yritettiin saada. Ja Lassen  tai Soilen lapsuuden joulukin on ollut aika erilainen ja paikat ja maailma toisenlainen, niin kuin äsken kuulimme.

 

Tänä vuonna ei voi välttyä siltä ajatukselta, että joulun paikka ei aina ole turvallinen. Kaikki eivät voi puhua turvapaikasta. Jotkut viettävät joulunsa matkalla paeten kotoaa.

Tuntuisiko sinulle turvapaikalta outo rakennus, johon sinut tuotaisiin ja annettaisiin kenties huone, jossa nukkua koko perheen kanssa. Siitä puhumme turvapaikkana. No, jos vaihtoehto on ollut koti, jossa joutuu joka yö ja päivä pelkäämään lastensa tai oman henkensä puolesta. Ja Berliinissä joulun paikka muuttui ihan muuksi kuin turvalliseksi.

Tällä viikolla me täällä Riihiksessä keräsimme rahaa UNICEFille, joka auttaa juuri niitä, joilta puuttuu turvapaikka. Keräys tuotti 105,25 euroa. Kiitos jokaiselle.

Paikasta. Tämä joulujuhla on viimeinen, jonka vietämme tässä koulussa tässä muodossa, ehkä jopa viimeinen tässä paikassa. Tulevasta ei voi vielä sanoa varmaa. Sen tiedämme, että ensi syksynä meitä on täällä paljon lisää, oppilaita, huoltajia, henkilökuntaa. Miten juhlimme, sen me kaikki yhdessä päätämme. Varmasti juhlimme.

Tulevana keväänä mullistuu myös tänä vanha puoli. Kaikki henkilökunnan tilat ja terveydenhoitaja jne. tilat muuttuvat luokkatiloiksi. Te oppilaat saatte ehdottaa näille tiloille nimiä. Nimiä, jotka luovat näistä paikoista persoonia, toivottavasti turvapaikkoja.

 

Kaiken hälyn ja 400 ihmisen rakennuksessa voi ja varmaan tuntuukin siltä, että aina ei ehkä ole rauhalliinen ja turvallinen fiilis. Toivon, että jokaisella meistä on täällä koulussa kuitenkin joku paikka, jonka tuntee omaksi paikakseen. Oli se sitten joku luokka, Saken paja, lehtimajat, ehkä shakkipelin luona täällä montussa, portaikko tai olkkarin sohvat, kuvisluokka, jollekin se opehuoneen kahvihuoneen sohvan nurkkapaikka, mikä kenellekin.

Muista, että mitkään seinät eivät tee paikasta turvallista, elleivät siellä olevat ihmiset huolehdi ja ota huomioon toisiaan. Sitä toivon meiltä jokaiselta uuden vuoden lupaukseksi. Että itse päätämme huolehtia, että me otamme toisemme huomioon, pidämme huolta siitä, että jokaiselle koulu on turvallinen paikka.

Toivon, että tänä jouluna jaksat huomioida hyvällä ihmisiä ympärilläsi, edes yhtä. Ja että joku huomioi sinut hyvällä. Ei sen tarvitse olla isoa. Jos tiedät, että tuon ihmisen vieressä on hyvä olla, etsiydy sinne. Tai jos sinulla on paikka, jossa mielesi rauhoittuu, etsi se.

Hyvää joulua joulun paikoissa ja kiitos jokaiselle riihisläiselle kuluneesta syksystä.